Jos valtio toimii kuin yritys, se päätyy todellakin konkurssiin, Harkimo! Mutta ei taloudelliseen vaan henkiseen ja moraaliseen rappioon.  Yritystoiminnan ja valtion arvot eivät voisi olla kauempana toisistaan, vaikka tämä on selvästi unohtunut ainakin nykyhallitukselta. Yrityksen mandaatti on tehdä voittoa osakkeenomistajille eikä sen toimintaan kuulu nykyisin edes yhteiskuntavastuu. Miten sen toimintatapoja ja arvoja siis voidaan matkia valtion tasolla, kuten miljonääri-vetoinen hallitus nyt tekee?

Yritysmaailma ilmentää ytimessään ns. vaihtotalouden arvot.  Vaihdetaan hyödykkeitä markkinoilla aina toivoen että itse saa takaisin enemmän kuin antaa. Logiikkana oma etu ja hyöty, ei suinkaan yhteishyvä. Lahjatalous sen sijaan toimii tarpeisiin vastaamisen logiikalla. Esimerkiksi vauvat kuolisivat, jos niitä ei hoidettaisi pyyteettömästi, vaan odotettaisiin hyötyä ja oman edun toteutumista. Valtion kuuluisi samaistua lahjan maailmankuvaan, jossa vastataan veronmaksajien, kansalaisten tarpeisiin ja pidetään huolta heikoimmista. Onkin sanottu, että yksittäisen valtion onnistumista tulisi mitata sillä miten se huolehtii heikoimmistaan.  Ei sillä miten se lisää abstraktia tuottavuutta ja talouskasvua heikentämällä kansalaisten peruspalveluja.

Suomi ei tässä enää pärjää laisinkaan eettisissä arvovertailuissa. Sipilä ja kumppanit kuvittelevat valtion tehtäväksi lähinnä varmistaa rikkaiden edut ja siirtää rahoja perusoikeuksia toteuttavista toiminnoista yritysmaailman hyväksi.

Jo se, että Sipilä soveltaa pakkolakeja köyhiin mutta esittää vapaaehtoista talkoisiin osallistumista varakkaille riittää romuttamaan moraalimme tason. Mutta se ei riitä, vaan Sipilä vielä pelastaa miljonääritutut jotka pian joutuisivat kiinni talousrikoksista  vankilaan. Eli kun he tulevat lähivuosina paljastumaan kansainvälisen yhteistyön myötä, veronkiertäjille annetaan tilaisuus ilmoittautua, jotta eivät joudu ”poseen”!  Suomessa ei ole nähty näin julkeata rikkaita suosivaa politiikkaa miesmuistiin. Lisäksi hallitus vähättelee harmaan talouden torjuntaa vähentämällä sen veronkiertoa tutkivien määrää, jälleen auttaen kavereita jatkamaan veronkiertoa. Ja kun Suomen tiedetään menettävän tämän rakenteellisen, Sipilän joukkojen hyväksymän verovilpin tähden paljon enemmän verorajoja kuin mitä köyhiltä nyt kiskotaan niiden kompensaatioksi, on selvää että olemme palaamassa kovien kartanonherrojen ja maaorjien aikaan.

Hallitukseen on nyt päätynyt ja otettu sellaisia ”lainaministereitä”, joita eivät kansansuosio ja äänet kiinnosta. Näin he voivat harjoittaa mitä julminta politiikkaa, eihän heillä ole varsinaista poliittista vastuuta kun heidän ei ainakaan taloudellisesti tarvitse politiikassa jatkaa. Anne Berner on avoimesti myöntänyt että on vain ”lainaministeri”. Ilmeisesti lainassa yksityistämään rautatiet ja edistämään aiemminkin edustamiensa veronkiertoyritysten intressejä.  Kuinka Keskusta sallii tällaista politiikkaa?